Ristiäiset 0507

Oon meinannut aina tulla tänne kirjoittamaan jotakin, mutta aina tulee muka jotakin "muuta tekemistä" Nyt tässä on ainakin aikaa kirjoitella, koska sain juuri vauvan nukutettua ja Joni on ulkona leikkaamassa nurmikkoa niin itellä on tälläistä ns. laatuaikaa.

Palataanpa viikko taaksepäin. Silloin järjestimme vauvan bailut, eli ristiäiset.
Ne tosiaan pidettiin mun vanhempien tykönä, koska no siellä oli enemmän tilaa kuin meillä.
11:00 aloitettiin laittamaan paikkoja kuntoon ja leipomuksia väsäämään (niistä en ehtiny kuvia ottaa, enkä kyllä muutenkaan tykkää ottaa ruuista kuvaa...) kaikilla oli kauhea hulina päällä ja stressikäyrä alko pikkuhiljaa nousemaan. Onneksi kumminkin saatiin kaikki asiat järjestykseen ennen juhlien alkua! Juhlat tosiaan alkoi 16:00.

Väkeä oli suurinpiirtein 35(?) meinas paikat käydä ahtaiksi. 
Vauva oli tyytyväinen koko tilaisuuden ajan. Ainoa miksi meinasi alkaa itkemään, oli se kun pappi alkoi laulamaan niin raukka säikähti... :D 

Onneksi tuo puhe yms kesti hetken aikaa, alko tulla kuuma tuossa seisoessa. :D 
Hyvin kyllä meni juhlat! Oon enemmän kuin tyytyväinen! 
Ruokaa oli juhliin tehty niin paljon, että niitä jäi jopa itelle vielä juhlien jälkeen. :)

Lapsille laitettiin takaterassille "oleskelutila" jossa ne sai sitten riehua ja syödä sielä.

Kummeiksi lupautui Aigar, Suvi & Kaisa. Kaisa nyt kuvasta puutuu, mutta pitää ottaa siitä myöhemmin. :)

TYTTÄREMME SAI NIMEKSEEN SOFIA IDA MARJAANA. <3

Vauva-arki ja kuulumiset

Ajattelin tulla kirjoittelemaan kuinka meillä täällä kotosalla on mennyt. 

Vauva on parin päivän päästä kolmen viikon ikäinen. ❤ Painoa prinsessalla on 3400g että pieni kirppu vielä, pituus saadaan tietää vasta 9pvä mutta uskon että sitä ainakin on paljon tullut, kun en saa niin hyvin sylissä pidettyä mitä aiemmin. :D Hyvin vielä vauva nukkuu, eikö turhia itke. Että vauvalla on kaikki hyvin. ❤ 

Myös mulla on kaikki hyvin. Ollut alusta asti kun oli tosiaan helppo synnytys. Ainoa asia mikä harmittaa edelleen on se kun loppuraskaus meni sairaalassa ollessa ja varoessa ettei vauva synny liian aikaisin. Myös on toinenkin asia mikä vaivaa on se että tämä jäi meidän ensimmäiseksi ja viimeiseksi vauvaksi, ellen halua viettää koko seuraavaa raskautta sairaalassa. Jopa kätilö itse ilmaisi asian niin ettei kannata koska mulla on kuulemma erittäin heikko kohtu. Mutta oon onnellinen että ehdin saada tälläisen prinsessan meille. ❤

Ja olen onnellinen että lapsellani on isä, joka on tukena tässä ja mahtava isä. ❤

Synnytyskertomus

Pyydän ensimmäisenä anteeksi että kirjoitan tätä tekstiä kännykällä,  niin en tiedä kuinka paljon täälä on kirjoitusvirheitä ja kuvat varmaan on pistetty päin p******ää. 

Elikkäs, mähän kotiuduin silloin lepohoidosta 19 (tai) 20.04.2015 ja olin silloin jo 4cm auki. Olin aivan varma etten ehdi olla kotona päivääkään ja joudun takaisin sairaalaan. Kolme viikkoa siinä sitten hujahtikin kotona maatessa, ja olin vieläkin sen 4cm auki. 

11.05 aamulla olin 38 asteen kuumeessa kun olin viikon verran ollut jo flunssassa. Tunsin myös samalla selkäkipua jota luulin normaaliksi kun mahani painoi jo aika paljon ja kipuja oli joka päivä muutenkin.
Nappasin sitten särkylääkkeen naamaani että kuume laskisi, ja aloinkin hetken päästä ihmetellä miksei se auttanut selkäkipuun. Kävin sitten kahden maissa päivällä herättelemässä miestä ja sanoin sille että nämä taitaa olla supistuksia. Joni käski pakata sairaalakassin ja samalla viedä autoon kun mennään mun vanhemmilla käymään.

Perille päästyä jouduin mennä samantien oksentamaan. Pistin sen ruuan ja coca-kolan piikkiin, kun äiti sanoi että joillakin synnytys on lähellä kun oksentaa. En halunnut uskoa, koska en halunnut enää lähellekkään sairaalaa sen kolmen viikon jälkeen mitä jouduin sielä lepohoidossa maata. Painelin vain siskon sänkyyn makaamaan, enkä ehtinyt kuin pari minuuttia siinä olla kun kuului poksahdus. Juoksin sitten vessaan ja ei tullut lapsivettä kuin pari tippaa. 

Siinä sitten lähdin tallustelemaan autotallia kohti koska mies oli saanu juuri nostettua autonsa tunkille. Kysyin isältä vielä erikseen pitääköhän nyt lähteä. :D No eikun sitten vaan menoksi,  eikä edes kiireellä lähdetty, nautin vaan hienosta auringonpaisteesta ja ajattelin että varmaan turha reissu. 
Sairaalan pihassa sitten meidän laskut päätti lentää tuulen mukana ja pomppasin autosta niitä kiinni ottamaan, niin eiköhän kaikki vesi lojahtanut siihen paikkaan mun huutaessa jonille että ottaa laskut kii mulla meni vedet.

Käyrille heti vaan kiinni eikä ollu edelleenkään kipuja. Kätilö sanoi että viedään mut vielä osastolle kun mitään ei tunnu ja että käyrillä kumminkin vielä 10min. En ehtinyt kauaa siinä maata, kun selkää alko jomottaa. Kätilö kuskas nut samantien synnytys saliin ja sanoi mun olevan 7cm auki ja vauvan hiukset näkyy jo. 
Siinä sitten salissa makoilin kauan aikaa ilman kipuja jonin kuunnellessa jääkiekko-ottelua radiosta. Hetken päästä alkoi tuntua paineen tunne ja sanoinkin kätilölle että nyt on sellanen tunne että vauva on varmaankin tulossa ulos. Kätilö istui tietokoneella ja huikkasi sieltä että ponnista kun supistus tulee. Siinä sitten yksin sängyllä maaten ponnistelin kauheassa flunssassa ja kuumeessa. Siksi en muista synnytyksestä paljoa mitään. Kipuja mulla ei ollut kun ponnistaessa vain vihlaisi alaselkää ja sekin meni samantien ohi. 30min kesti ponnistus vaihe ja synnytyksen kesto 3h. Vauva kun syntyi en käsittänyt sitä ollenkaan.  Katsoin vain jonin päälle suu auki ja tuumasinkin sille että onneksi ne käytti imukuppia kun noin nopeaa ulos tuli. Joni vaan siihen sitten sanoi että mä ihan ite sen ulos punnasin, ettei muhun mitään käytetty. En aluksi uskonu mutta kätilökin vahvisti sen asian. :D

Pienen prinsessan paino 3310g ja pituus 49cm. ♡ Vauvalla kaikki hyvin ja onnellista perhe-elämää vietellään.

Tässä vielä kuva masusta päivä ennen synnytystä : 

Sairaalassa

kuvassa raskausviikot 31+2

Tänään raskausviikot 34+1 ja sairaalassa olen ollut 32 viikosta lähtien, eli oon ollut täällä 12 päivää. No kerron ihan alusta asti miten jouduin tänne. 

Aprillipäivänä, eli 1.4 mulle oli varattuna äippäpolille aika rauta-arvojen takia. Kotona pakkailin laukkua kauhajoen reissua varten mikä meidän piti tehdä sairaalassa käynnin jälkeen. 

Sairaalassa ultrattiin sitten ja lääkäri totes ettei ole kohdunkaulaa jäljellä enää kuin 1cm.

sain heti käskyn että joudun osastolle. Siinä sain elämäni ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen.Osastolla ensimmäinen päivä meni itkien hysteerisesti. Sain kaiken maailman kortisoonipiikit vauvan keuhkoja varten, verenohennus piikit kun en saa kuin maata sängyssä ja vessassa ainoastaan käydä. 

Lääkäriaika mulla oli viime torstaina ja olin aivan varma että kotiin pääsen, mutta sitten sainkin pettyä pahasti kun sanottiin ettei mulla ole enää koko kohdunkaulaa jäljellä kuin 2milliä.Lääkärin sitten kävi vissiin niin sääli kun antoi mulle luvan pyörätuolilla liikkua puolituntia päivässä, ja ainoastaan kun mies on mua kärräämässä täällä etten saa yksin liikkua.Ne hetket kestin täälä, itkua tulee paniikin takia ja rauhoittavia onneksi olen saanut. 

Eilen käyrille piirtyi supistus ja multa kiellettiin pyörätuolikin, eli joudun vaan maata. 

Rankkaa tekee ja toivon että pääsen 35 rv kotiin, ja että vauva pysyisi vielä kohdussa. 

Onko kellään muulla ollut tätä samaa funneling, kohdunkaulan lyhenemis yms juttuja? Haluaisin kuulla kokemuksia ihmisiltä jotka samassa tilassa. Ja multa myös saa kysellä. :)

It's a GIRL! ❤

Raskausviikot 9+2 & 23+4

Raskausviikko 25+2

Tosiaan taas pitkä tauko kirjoittamisesta. Viimekshän oltiin rakenneultrassa ja niinkuin otsikossa lukee niin meille on tulossa tyttö! ❤

Oon niin onnessani ollut tästä tiedosta koska me toivottiin molemmat tyttöä ja nyt saadaan sellainen. :) Kaikki on ollut hyvin tähän asti, että terve lapsi tulossa. 

Kaikki on tytölle jo hankittu, ja nimikin tosiaan päätetty jo ennen kuin edes oon raskaana ollut. Saa heittää nimiveikkauksia! ;) 

Raskauskuulumiset & nyt viikko 21+5

Heipähei taas. Täälä ollaan lomailemassa lappajärvellä mökillä! Tiistaina tosiaan ennenkuin lähdettiin tänne, niin mulla oli neuvola. Neuvolan täti sanoi tulokset sokerirasituksesta ja mulla ei ole raskausajan diabetesta. Olin siis aivan satavarma että mulla on se ja kyselinkin kokoaika uudestaan että onko se nyt varma. No onneksi ei ollut, sai huokasta helpotuksesta. :) Hemoglobiini tosiaan on se ainoa joka sekoilee tällä hetkellä. 85 näytti viimeksi. No keskiviikoksi sain ajan verensiirtoon että pitää nyt tälläinenkin sitten kokea. 

Mutta voisin kertoa näitä mukavempia uutisia välillä. Musta tulee toisen kerran täti tässä ihan pian! Voi että vauvat onkin ihania! Oma vauva vetelee mahassa kunnon jumppia ja potkii välillä niin häjyihin paikkoihin että säpsähtää itsekkin. 

Huomenna sitten rakenneultra vihdoinkin! Voi kun toivon että saisin tietää kumpi sieltä on oikein tulossa :) ja toivotaan että vauvalla olisi muutenkin kaikki hyvin,

Edetty jo 21 viikoille saakka!

Niin, 21+1 viikoilla mennään. Raskaus mennyt ihmeen nopeaa että kyllä vain hurahtanut tämä aika silmissä. En sitten tiedä johtuuko siitä että olin 7+8 viikolla kun sain tietää olevani raskaana. 

Noh mutta nyt viime neuvolakuulumisiin. Sokeria oli virtsassa ja perjantaina jouduin sokerirasitukseen. Tiistaina saan tietää tulokset, ja itse kun mietin niin uskon että mulla on se raskausajan diabetes. Myös rautalääkkeitä mietitään uudestaan tiistaina neuvomassa. Ei ollut niiden syöminen nostanut hemoglobiinia yhtään, 100 pudonnut 87. Noh tässä nyt katsellaan kuinka menee, mutta toivottavasti saan nuo nousemaan jollakin konstilla. 

Sitten perjantaina (ehkä) saadaan tietää kumpi sieltä on tulossa! :) Se jännittää kyllä kaikista eniten, koska toivon että vauvalla on kaikki hyvin.

PS. Ajattelin nyt vielä täytellä tällaisen jonka monen raskausblogista bongasin. 

Kuinka pitkällä: 21+1
Paino: 52kg (lähtöpainosta tullut +2kg)
Muut arvot: Kaikki OK, paitsi nyt tuo hemoglobiini ja sokeri
Muutokset vartalossa: Rinta-,selkä- ja kylkikivut! 
Uni: muuten saan nukuttua, mutta en selälläni enkä mahallani oo edes yrittänyt. Välillä vauva punnaa häjyssä paikassa.
Mielihalut: Herkut tietenkin ja kaikki kylmä ruoka!.
Hermostuttaa: Vähän neuvola ja rakenneultra.
Vaivat: Vatsa tuntuu pinkeältä, liitoskipuja, närästystä, turvotusta.
Erityistä: Puolet muka raskaudesta mennyt! :o
Mieliala: Hyvä ja vähän malttamaton
Odotan: No vauvaa tietenkin, mutta myös sitä että pääsen sisustamaan vauvanhuonetta! :)

Niin ja tämän näköinen naikkonen täälä kirjoittelee! Okei, ei oo kyllä kuin hiusväri muuttunut. ;)